Astangajooga Helsinki | Caritashtanga


Astangajooga ja mielen liikkeet

Astangajooga on monipuolinen joogalaji. Se sisältää fyysisen harjoituksen (asana/asento), hengitysharjoituksen (syvä hengitystekniikka) ja meditaation (dhristit/ katseen kohdistus). Harjoitus puhdistaa meitä niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Harjoitus toimii myös erinomaisena fyysisenä kuntoharjoituksena. Se tuo energiaa, auttaa keskittymään ja löytämään balanssia arkeen. Jokainen voi tehdä harjoitusta oman mielenkiinnon ja tarpeen mukaan.

Nykyään puhutaan paljon joogan fysiikasta, linjauksista ja anatomiasta. Toki nämä ovat tärkeä osa asanaharjoitusta, mutta on syytä muistaa myös joogan perimmäinen tarkoitus. Joogaa ei alunperin ole tehty asanoiden vuoksi, vaan mielen hiljentämisen ja sitä kautta itsensä löytämisen työkaluksi. Patanjalin jooga-sutran mukaan jooga on mielentoimintojen hiljentämistä tai pysäyttämistä, “Yogas chitta vritti nirodha”. Miksi haluamme hiljentää mielen? Mitä hyötyä siitä on? Mielen hiljentäminen voi kuulostaa jopa pelottavalta. Itse mietin ensimmäistä joogafilosofia-kirjaa lukiessani että “loppuuko aivotoiminta kokonaan mielen hiljentyessä? En halua lobotomiaa!” Nyt asia huvittaa jälkeenpäin, mutta ymmärrän hyvin uusien joogaajien ajatukset asiasta.

Astangajoogit harjoittelevat perinteen mukaan kuutena aamuna viikossa, pois lukien kuupäivät ja naistenpäivät (kuukautisten 3 ensimmäistä päivää). Säännöllinen harjoittelu on erittäin tärkeää. On parempi tehdä lyhyt harjoitus useana päivänä viikossa, kuin yksi pitkä harjoitus.  

Tämä esimerkki auttaa ymmärtämään mielen toimintoja ja niiden hiljentämistä:
Kello soi. Mieli astuu kuvaan heti herätessä: “Kylläpä väsyttää, en jaksa lähteä salille”. Nousen silti sängystä. “Onpa siellä kylmä ilma. Taidan harjoitella kotona.” Käyn suihkussa ja puen vaatteet päälle. Lähden salille. “Tänään en ainakaan jaksa tehdä kakkossarjaa.Teen vain ihan kevyesti ykkösen.” Asetan maton salille muiden harjoittelijoiden viereen ja teen alkumantran. Mieli tyyntyy hetkeksi. Hengittelen rauhassa sisään ja ulos, ja liikun samaan tahtiin. “Olo onkin ihan hyvä. Teen koko harjoituksen.” Aloitan kakkosen. “Ei olis pitänyt aloittaa tätä. Tämä menee niin syvälle. Vaikea hengittää.”  Jatkan harjoitusta. “Otan vaan ihan iisisti ja koitan rentoutua.” Jatkan harjoitusta. “Voi ei seuraavaksi kapotasana. Ei se mee tänään kuitenkaan. Älä  tee sitä, skippaa see?” Teen kapotasanan ja jatkan harjoitusta. Hengittelen ja annan mielen puhua, mutta pyrin siihen, ettei se vaikuttaisi harjoitukseen. Pikkuhiljaa mieli alkaa tyyntyä, jutella vähemmän ja keskittyminen paranee. Loppurentoutuksessa mieli onkin jo täysin tyyni ja keho rento.

Kun käy edellä kuvattua keskustelua mielen kanssa päivittäin, alkaa väkisinkin huomaamaan, milloin mieli puhuu ja milloin minä itse. Mieli ei hevillä lopeta puhetta, mutta me voimme oppia olemaan kuuntelematta sitä. Antaa mielen liikkeiden tulla ja mennä. Tämä sama ilmiö tapahtuu jokapäiväisessä elämässä, jolloin matolla opitut taidot voi siirtää suoraan omaan arkeen. Jos juoksemme mielihalujen mukaan paikasta toiseen ilman sisäistä voimaa, on elämä varmasti tapahtumarikas, mutta syvempi onni saattaa jäädä saavuttamatta. Tämä onni löytyy meistä sisältä, eikä se tarvitse uutta bemaria tai Louis Vuittonia. Harjoitus auttaa meitä myös vaikeiden asioiden kohtaamisessa ja niiden hyväksymisessä, sillä joudumme kohtaamaan epämiellyttäviä tunteita lähes päivittäin matolla. Koemme myös onnistumisen iloa ja tyytyväisyyttä matolla. Jokainen harjoitus tuo lisää kosketusta omaan itseemme ja sisäistä voimaa tehdä oikeita valintoja elämässä. 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

© Caritashtanga