Astangajooga Helsinki | Caritashtanga


Ohjatuilta tunneilta mysoreen siirtyminen

Tiedän kokemuksesta, että oppilailla on suuri kynnys siirtyä ohjatuilta tunneilta mysore-tunneille. Tämä on mielestäni harmi ja ihan turhaa, sillä kukaan muu ei odota uudelta oppilaalta mitään, kuin oppilas itse. Ei tarvitse osata kaikkea ulkoa, sillä tämän oppii vain harjoittelemalla. Mysore-tunneilla kaikki tasot harjoittelevat yhdessä sulassa sovussa, eikä kukaan ole toisen yläpuolella. Perinteisesti astanga-harjoitus aloitetaan suoraan mysore-tunnilta ja ohjattu harjoitus tehdään yleensä kerran viikossa.

Yleinen käsitys on, että aloittelijat tekevät ohjattuja tunteja ja pidemmälle edenneet mysore-harjoitusta. Näin ei ole aina ollut. Astangajoogan suosio kasvoi jossain vaiheessa niin paljon,  ettei opettajilla ollut resursseja opettaa oppilaita henkilökohtaisesti suoraan mysore-harjoitukseen. Tämän vuoksi alettiin pitää ohjattuja alkeistunteja ja tästä on kehitetty myös eri tasoja ajan myötä. Itse näen tämän kehityksen harmillisena oppilaalle ja hyödyllisenä vain joogasalin taloudelle.

Toinen syy ohjattujen tuntien suosioon on ollut astangajoogan leviäminen kuntosaleille ja muihin urheiluhalleihin. Tässäkin on kyse massoista ja tuntien kannattavuudesta sekä siitä, että kaikki voivat opettaa ohjatun tunnin, kunhan opettelevat vinyasan laskun ulkoa. Näin lajin siirto tapahtui helposti ja kannattavasti joogasalien ulkopuolelle. Valitettavasti samaan aikaan nousivat myös otsikot astangajoogan vaarallisuudesta, kun opetuksen taso laski rajusti.

Mysore-tunnin hyötyjä on niin paljon, etten pysty kaikkia edes listaamaan. Kerron kuitenkin omasta mielestäni tärkeimmät syyt. Minusta astangajooga alkaa vasta mysore-tunneille tultaessa. Silloin ohjaus muuttuu yksilölliseksi ja turvalliseksi. Harjoitus alkaa mennä eteenpäin ja oppilas saa opettajalta neuvoja ja avustuksia juuri siellä missä niitä tarvitaan. Jokainen oppilas on omanlainen ja opettajan tehtävä on ohjata jokaista oppilasta yksilönä. Mysore-harjoitus etenee oman hengityksen tahtiin, joka syventää harjoitusta ja mahdollistaa hengityksen oikeaoppisen käytön asanoissa. Olen myös sitä mieltä, että mysore-harjoitus menee paljon syvemmälle, kuin ohjatut tunnit. Oppilas keskittyy hengitykseen ja dhristeihin (katseen kohdennus), jolloin harjoitus kääntyy sisäänpäin. Tästä seuraa keskittymiskyvyn paraneminen ja mielen hiljentyminen. Kun hiljennämme mielen turhaa kohinaa, vapautuu resursseja sinne missä niitä enemmän tarvitaan ja voimme fokusoida ajatukset tehokkaammin.

Ohjattujen tuntien tarkoitus on ollut vinyasan (hengitys-liike yhdistelmä) tarkastaminen sekä harjoituksen rytmittäminen. Jos oppilas tekee pelkkää mysore-harjoitusta, on mahdollista että hengitykset alkavat muuttamaan paikkaa tai jotain liikkeitä/hengityksiä jää väliin. Toinen haitta pelkästä mysore-harjoituksesta voi olla rytmin katoaminen. Harjoitus alkaa kerätä erilaisia tapoja ympärilleen, kuten laitan tukan kiinni ja saan tauon, jään katselemaan viereisen oppilaan harjoitusta, otan pari ylimääräistä hengitystä jne. Näistä ylimääräisistä osista tulee myös helposti tapa. Rytmi on erittäin tärkeä myös harjoituksen meditatiivisuuden vuoksi, sillä jos seuraa vinyasaa, ei ehdi  jäädä huilaamaan ja keskittyminen pysyy kasassa.

Lopuksi tahtoisin kannustaa kaikkia rohkeasti mysore-tunneille! Ne antavat niin paljon enemmän, että kannattaa edes kokeilla vaikka yhden viikon ajan. Uskon, että suurin osa jää mysore-harjoituksen pariin. Jos kuitenkin kokeilun jälkeen haluaa vaihtaa takaisin ohjattuihin, niin sekin on ok. Olemme kaikki erilaisia!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

© Caritashtanga